Huhhu! Viikon kestänyt lämpöjakso on vauhdittanut raparperit niin mahtavaan kasvuun, että nyt tuli jo kiire jakaa tätä kehittelemääni uutta raparperipiirakan ohjetta.

Joka kevät raparperien alkaessa nostaa varsiaan maasta, ajatus uusista herkuista alkaa raksuttaa mielessä. Viime vuonna muuntelin äidin luotto-omenapiirakasta tämän herkullisen ohjeen ja blogissa leivottiin myös maailman helpointa raparperipiirakkaa. Nyt halusin kuitenkin tehdä oman versioni viime vuosina ihastuttaneesta vaniljakreemi-raparperipiirakasta. Vanilja on raparperin kanssa herkullinen ja hyvin käytetty yhdistelmä, mutta myös monet muut maut pehmentävät ihanasti raparperin kirpeyttä. Kardemummalla maustettu raparperipiiras on aivan loistavaa, mutta nyt suunnitellessani uutta reseptiä Dr Oetkerille, sain testiin heidän uuden kaneli-sokerinsa. Kaneli-sokeri tehdään aidosta Ceylonin kanelista, jonka tuoksu on ihanan pehmeä ja mausteinen. Halusinkin ehdottomasti päästä yhdistämään tämän poikkeuksellisen herkullisen kanelin maun raikkaaseen raparperiin.

En halunnut kuitenkaan tyytyä vain ripottelemaan kaneli-sokeria piirakan päälle (vaikka sekin toimii mainiosti), vaan halusin yhdistää kanelin vaniljakreemiin ja maustaa siitä herkullisen kanelikreemin. Kreemistä tuli aivan ihana ja tätä tulen jatkossa käyttämään myös muiden piirakoiden ja pullien täytteenä.

Tällä kertaa tein piirakan gluteenittomana, mutta voit toki korvata gluteenittomat jauhot tavallisilla vehnäjauhoilla.

Sain Huhtikuun alussa kutsun osallistua Pakkasmarjan Suomen upein vadelmakakku kilpailuun. Kilpailun palkintona oli 5 reseptin blogiyhteistyösopimus pakkasmarjan kanssa. Aihe oli tällä kertaa niin houkutteleva, että päätin tehdä tilaa aikatauluuni ja osallistua kilpailuun. Osallistuminen palkittiin ja voitin tuon kisan. Olen aivan suunnattoman iloinen voitosta, joten iso kiitos kaikille kakkuani äänestäneille. Nyt odotan jo todella innolla, että pääsen suunnittelemaan erityisen marjaisia ohjeita yhdessä pakkasmarjan kanssa.

Kotimaiset marjat ovat minulle ehdottomasti se kaikkein rakkain raaka-aine, vaikka viime vuosina marjametsällä on tullut käytyä suhteellisen harvoin. Muutama mukillinen mustikoita tulee kesässä kerättyä sitä perinteistä mustikkapiirakkaa varten, mutta sitä lukuunottamatta hankin marjat yleensä kaupan pakastealtaasta. Pakastemarjoja kuluukin sitten taloudessamme todella paljon. Joka-aamuinen puuro- tai myslikulho sisältää runsaasti marjoja, samoin illalla koko perheelle valmistettava smoothie. Sen lisäksi marjoja kuluu paljon myös tietenkin leivontaan.  Pyrin käyttämään aina kotimaisia marjoja niiden puhtauden ja turvallisuuden vuoksi. Erityisesti smoothieissa ja puurokulhoissa, jossa marjat syödään kuumentamattomina, kotimaisuus on tärkeää, mutta itse suosin kotimaista myös leivonnassa. Kakuissa marjat säilyttävät makunsa (ja tietenkin vitamiininsa) parhaiten, kun vältetään turhaa kuumentamista ja moussekakuissa marjat kannattaakin kuumentamisen ja mehustuksen sijaan vain soseuttaa ja paseerata siivilän läpi. Oheinen kakku onkin toteutettu juuri siten, että vadelmasta saadaan parhaalla mahdollisella tavalla irti kaikki se ihana ja herkullinen maku.

Tässä kakussa ei vadelmaa ole säästelty. Kakussa on suklainen brownie-pohja, johon on upotettu vadelmia. Pohjan päälle on rakennettu piilokakku 15 minuutin kakku ohjeellani. Piilokakku ei vaadi hyydyttämistä, joten vältytään turhalta odottelulta. Makean keksikakun päälle tehdäänkin ihanan raikas vadelmamousse, joka tasapainottaa loistavasti keksikerroksen makeutta. Kakku olisi oikein hyvää jo tällaisenaan, mutta koska kyseessä oli kilpailuosallistuminen, halusin tehdä viimeistelystä näyttävän. Kaikki näyttävyys tuo kakkuun kuitenkin myös maullisesti jotain lisää. Mm. tumma suklaa valuma on vadelman kanssa mitä ihanin pari. Helposti valmistuvasta vadelmakreemistä tehdyt pursotukset ovat suloisen värin (joka tulee muuten vain luonnosta) lisäksi todella maukkaita. Kakun viimeistelyyn on käytetty vielä marenkia ja tietenkin lisää vadelmia.

Huh hellettä! Tänään on varmasti tulossa yksi kesän lämpimimmistä päivistä, joten mikäs parempi juhlistaa sitä kuin leipoa kunnon täytekakku. Viimeaikoina täytekakkuja on tullut leivottua suhteellisen vähän, olen selkeästi ollut enemmän moussekakku- ja piirakkalinjalla ja täytekakut ovat selvästi jääneet paitsioon. Tämä epäkohta piti tietenkin korjata, sillä vaikka perinteisen täytekakun suosio onkin ehkä hieman notkahtanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, on täytekakulla edelleen paikkansa suomalaisessa kahvipöydässä. Ja vaikka näillä helteillä jäätelö on varmasti suosituin jälkiruoka, kyllä täytekakkukin varmasti kauppansa tekee. Tämän kakun valmistus on vielä niin helppoa ja nopeaa, ettei sitä valmistaessa tarvitse hikoilla koko päivää kuumassa keittiössä. Jos kuitenkin kaipaat enemmän sitä jäätelöä, rullaa postauksen loppuun, josta löydät linkin ihanaakin ihanampaan korvapuustijäätelöön.

Tämän kakun toteutus on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa, sillä korvapuustiperheestäni puuttui se tavallinen täytekakku. Perheessä alkaa olla jäseniä jo oikein hyvä määrä, mutta muutamia ideoita tuohon on edelleen työn alla. Kaikille pullafaneilla on siis tulossa lisävinkkejä jo kesän aikana.  Nyt kuitenkin nauttikaa lämmöstä (ja kakusta).

Jos hellepäivän lämpö ei innosta leipomaan kakkua, suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä korvapuustijäätelöä.

Raparperikausi on hyvin käynnissä ja juhannus tekee tuloaan, joten mikä voisikaan olla parempi tekosyy pyöräyttää herkullistakin herkullisempi raparperipiirakka tähän viikon alkuun?

Jos kotipihasta ei löydy tuoretta raparperia, kannattaa suunnata pakastealtaalle. Pakkasmarjan pakasteraparperiä löytyy usein pienemmistäkin marketeista. Osa piirakkaohjeista (esim. tämä helppo omenapiirakka, jossa omenan voi korvata raparperilla) kestää hyvin raparperin lisäämisen jäisenä, mutta esim. tämän postauksen toscapiirakkaan raparperi kannattaa sulattaa ja valuttaa, jottei pohja pääse vettymään liikaa ja raparperinpalat painumaan täysin pohjan läpi.

Meidän perheen (etenkin mieheni) yksi suurimmista suosikeista on aina ollut perinteinen toscapiirakka. Hänen famullaan oli tapana tehdä toscapiirakkaa aina lastenlasten kyläillessä, joten siihen liittyy paljon myös makumuistoja. Paahtuvan mantelin ja karamellisoituvan sokerin tuoksu herättää jo veden kielelle ja kakkulapion painuessa tuon rapsahtavan kuorrutteen läpi on viimeisetkin itsehillinnän rippeet menetetty (se siitä "syön vain pienen palan" -ajatuksesta).

Tuo klassinen toscapiirakka on aivan ihanaa, mutta toisinaan sitä on mukava myös hieman tuunata uuteen muotoon.  Tällä kertaa halusin tuoda piirakkaan kirpeyttä ja kesäistä raikkautta tuolla raparperillä, mutta pelkän raparperin lisääminen tuntui jotenkin ajatusköyhältä. Niinpä päädyinkin miettimään raparperille sopivaa makuparia ja mieleeni tuli tapa, jolla lapsena maistelimme ensimmäisiä penkistä nousevia raparperinvarsia. Meillä oli tapana dipata ohuita raparperinvarsia hunajaan ja herkutella niillä, joten tätä piti päästä testaamaan myös käytännössä. Lorautin hunajaa reilusti piirakkapohjaan ja se antoikin pohjalle aivan ihanan, raparperiä korostavan maun.  Yhdistelmä on aivan ihana ja suosittelenkin käymään heti leipomispuuhiin. Tai ainakin viimeistään juhannukseksi kannattaa leipaista tätä ihanuutta.

Juhannukseen kuuluu ehdottomasti mansikkakakku. Tänä vuonna meillä tarjoillaan kuitenkin perinteisen mansikka-kermakakun sijaan hieman erilaista versiota.

Yksi suuri rakkauteni ovat ehdottomasti kaksikerroksiset juustokakut ja niiden reseptien kehitteleminen. Rakkaus näihin roihahti oikeastaan jo yksitoistavuotta sitten, kun suunnittelin omaa hääkakkuani. Monien ideoiden ja makuyhdistelmien joukosta kakuksi valikoitua ihanaakin ihanampi punaherukka-valkosuklaakakku. Tästä kakusta kehittyikin yksi kaikkien aikojen suosituimmista resepteistäni ja sen jälkeen samantyylisiä kakkuja on tullut kehiteltyä vaikka miten monta. Niinpä olinkin aivan intona, kun sain pakkasmarjalta toiveen kehitellä heille mansikka-limejuustokakkureseptiä. Mietin ensin, että toteuttaisin kakun yhden kerroksen moussekakkuna, jossa molemmat maut olisivat samassa kerroksessa. Halusin kuitenkin kakkuun enemmän näyttävyyttä, joten en voinut vastustaa kiusausta tehdä kakusta kaksikerroksista.

Limekerroksen värjäsin kevyesti vihreällä, mutta sen voisi halutessaan toki pitää myös valkoisena, kaunis kakku on niinkin. Mansikkakerroksen väri tulee luonnollisesti vain mansikoista, joita ei tässä kakussa ole säästelty. Halusin tehdä kakun päälle vielä mansikanmakua korostamaan erityisen mansikkaisen kiilteen, joka kruunaakin kakun aivan ihanasti.

Kakku valmistuu kätevästi pakastemarjoista, mitkä ovatkin hyydykekakkuun oikein loistava vaihtoehto. Mansikan entsyymit ja happamuus estää joskus liivatteen toimintaa, mutta kun marjat kiehautetaan tätä ongelmaa ei yleensä ole. Paljon vettä sisältävästä marjasta saadaan myös enemmän makua, kun sitä kiehautetaan ihan vähän kasaan. Pakastemansikoista tehdystä soseesta saa myös helposti aivan ihanan kiilteen kakun päälle. Tuo kiille onkin ollut pitkään mielessä, joten oli ihana saada se myös toteutettua tähän kakkuun.

Koska kakusta tuli aika iso ja vietämme juhannusta tänä vuonna ihan kotona oman perheen kesken, päätimme aloittaa kakun tuhoamisen jo tänään. Ja täytyy kyllä sanoa, että kakku oli aivan ihanaa. Tästä tulee varmasti hyvä juhannus!

Nam, mustikoita! Metsäretkeilyn ja mökkeilyn tuloksena olen ilokseni huomannut, että mustikat ovat jo ainakin täällä etelässä kypsyneet ihanasti. Keräily on tuottanut juuri sen verran tulosta, että kieli ja huulet on saatu kunnolla sinisiksi, mutta piirakkamarjoihin asti ei tämän poimijan viitseliäisyys ole riittänyt. Mustikkapiirakkaa oli silti saatava ja koska nälkä kasvaa syödessä (ja mustikanhimo maistellessa), päätin tehdä mustikkaisimman piirakan, jonka pystyin kuvittelemaan. Ajatus paksusta kerroksesta ihanan mehevää mustikkatäytettä herkullisen rapean kuoren välissä herautti veden kielelle, joten päätin metsän sijaan suunnata reilusti pakastealtaalle.

Nappasin varmuudeksi mukaan neljä pussia mustikoita ja kotiin päästessä päätin lyödä ne kaikki kattilaan. Ensin mietin perinteistä pullataikinapohjaan tehtyä piirakkaa, mutta se ei tällä kertaa houkutellut, joten päädyin amerikkaiseen malliin. Halusin silti tuota tuttua mummolamaista makua, joten maustoin pohjan reilusti kardemummalla. Tämä olikin aivan loistava idea, sillä piiraan paistuessa uunista levisi ihana kardemumman tuoksu. Jo piiraan paistumisen odottaminen tuntui ikuisuudelta, mutta maltoin mieleni ja annoin sen vielä jäähtyäkin hetken paiston jälkeen, jolloin tuo ihana täyte pysyi juuri mainiosti piiraan sisällä leikattaessa. Jos siis olet esteetikko ja haluat kauniita paloja, malta mielesi. Jos täytteen valuminen ei ole mielestäsi kovin vakava ongelma, voit aloittaa nauttimisen heti. Ja tarjoiluehdotuksena oleva vaniljajäätelö auttaa myös siihen palaneeseen kieleen.

Koululaisten lomat kallistuvat kohti loppua, joten on aika suunnata katseet tulevaan syksyyn ja palata itsekin aktiivisemmin työpöydän ääreen. Kesällä on tullut tehtyä töitä aika tasaisen kevyeen tahtiin, mutta nyt on kiva päästä hommiin taas ihan täysipäiväisesti. Lomien päättymistä täytyy tietenkin juhlia ja mitä olisikaan juhlat ilman kakkua?  Kaupassa kierrellessä mukaan tarttui vielä täydellisen kauniita kotimaisia mansikoita (en uskonut niitä enää löytyvän), joten olihan niistä leivottava se kesän (ehkä) viimeinen mansikkakakku.

Teen usein mansikkakakkua, jonka täytteenä on kermaa, maitorahkaa, sitruunaa ja paljon mansikoita, mutta nyt tahdoin täytteeseen hieman erilaisen vivahteen. Päädyin rahkan sijasta tuorejuustoon ja sitruunan korvasin tällä kertaa appelsiinin paloilla. Kakusta tulikin ihanan makuinen ja vaikka kermakakkuja monesti nykyisin pidetäänkin vanhanaikaisina ja tylsinä, tämä kakku katosi pöydästä pelottavan nopeasti. Muutaman vieraan voimin koko kakku oli syöty alle 15 minuutissa.

Olin suunnitellut kakun säilyvän hieman pidempään ja halusin pursotustenkin onnistuvan kauniisti, joten lisäsin kerman joukkoon hieman DrOetkerin cream fix-jauhetta. Jauhe auttaa kerman pysymään siistimpänä pidempään ja pursottaminenkin on helpompaa. Varsinkin kesähelteillä (jota nyt tosin ei ollut) tuo jauhe on erinomainen apuri.

Ulkona sataa vettä, joten taitaa olla aika nauttia taas ihanista suklaaherkuista. Vaikka marja-aikakin on aivan mahtavasti käynnissä, mieli alkoi kovasti halajamaan jotain todella suklaista. Niinpä ajatuksiin palautui tämä ihana neljän kerroksen suklaaunelma, jonka suunnittelin jo keväällä Juhlaherkut-lehteen. Resepti kuului vegaanisten juhlaherkkujen kokonaisuuteen, joten se on täysin vegaaninen, mutta voin todella lämpimästi suositella tätä ihan kaikille muillekin suklaan ystäville. Kauramaitopohjainen mousse ja ganache ovat ihanan pehmeitä ja samettisia. Paatunein kerman kannattaja voi tarvittaessa vaihtaa maitotuotteet kuohukermaan, mutta suosittelen antamaan tälle mahdollisuuden. Mutakakun lopputuloksessa kauramaidolla tosin on oma merkityksensä, se toimii eritavoin kuin perinteiset maitotuotteet ja antaa pohjalle ihanan mehevyyden ja jopa hieman toffeemaisen maun.

Osia kakusta voi kokeilla myös erikseen; keksipohja toimii loistavasti moussekakuissa, mutakakku on herkullista jäätelön kanssa, mousse toimii sellaisenaan jälkkärinä ja ganache on loistava kastike oikeastaan mille tahansa. Mutta toisaalta: miksi valita yksi, jos voi saada kaikki?

Nyt nauttimaan vesisateesta suklaayliannostuksen siivittelemänä. Loppuviikosta palaan kuitenkin mahtavien marjaherkkujen kanssa.

Sunnuntaiaamu ja hidas herätys, ihanaa! Koulujen alkamisen jälkeen nämä rauhalliset aamut tuntuvat taas silkalta luksukselta. Aamupalankin voi laittaa pitkän kaavan mukaan ja nautiskella rauhassa. Lähes poikkeuksetta viikolla syödään kiireessä jonkinlainen myslikulho (hyviä tosin nekin), mutta viikonloppuna pöytään voi kattaa tuoreita sämpylöitä, hedelmiä, vihanneksia, kylmäsavulohta, munia ja pekonia. Ja tietenkin jälkiruokaa. Arvatenkin meillä jälkiruoka kuuluu erottamattomana osana viikonloppuaamiaiseen.

Tein perjantaina vadelmamoussella täytettyjä donitseja, joista viimeiset syötiin lauantaiaamupalan jälkiruokana. Donitsit jäivät täysin kuvaamatta, mutta ne palauttivat mieleeni tämän aivan ihanan vadelmakakun, jonka tein jo keväällä DrOetkerille Leivotaan -lehden mainosta varten. Kakussa on ihanan raikas, sitruunainen pohja, joka saa lisämakua pakastekuivatusta vadelmarouheesta. Tämä on ehdottomasti yksi suosikkituotteistani ja se antaa ihanaa lisämakua myös arkiaamujen myslikulhoihin. Täytteenä on raikas sitruunarahka ja kotimaisia vadelmia. Voit käyttää myös pakastevadelmia, kunhan huolehdit niiden kotimaisuudesta, jolloin säästytään listeriavaaralta.

Kakun koristelussa halusin vähän leikitellä ja tehdä kakkuun helpon raitakuorrutuksen. Varmasti monet teistä onkin nähnyt esim. Instagramissa upeita raitakakkuja, jotka selvästi ovat tämän hetken trendi. Tämä kakku mukailee samaa tyyliä, mutta on tehty hieman yksinkertaisemmalla tyylillä, joka on mahdollista toteuttaa myös perinteisellä kermavaahtokuorrutuksella. Ohuet ja terävät raidat tehdään voikreemiin erityisellä kammalla, kakku jäähdytetään ja kamman jättämät urat täytetään erivärisellä kreemillä. Yksinkertaisempi versio on pursottaa raidat vuorotellen suoraan kakun pintaan ja tasoittaa kevyesti paletilla. Tällöin lopputulos ei ole aivan yhtä graafinen, mutta tällainen pehmeä muoto miellyttää ainakin omaa silmääni paljon. Koristelun tekeminen on yllättävän helppoa, joten kannattaa rohkeasti kokeilla.

Ihanaa; mustaherukat ovat viimein kypsyneet. Meillä on pihalla yksi mustaherukkapensas, josta vuosittain odotan suurta satoa. Tänä keväänä näytti jo hyvin lupaavalta, sillä pensas kukki runsaasti. Jonnekin kaikki kukat kuitenkin katosivat ja pensaasta saatiin tänäkin vuonna vain kaksi marjaa. Ja siis tosiaan kaksi yksittäistä marjaa, ei edes marjaterttua. Tätä on jatkunut jo monta vuotta, joten ehkä olisi aika ostaa uusi pensas tai keksiä jotain muuta. Jotenkin en silti haluaisi luovuttaa vielä, sillä mustaherukan vieressä oleva valkoherukka ja pihan punaherukkapensaat tuottavat valtavasti marjaa. Ehkä odotan siis vielä ainakin ensi kesän ja ostan sillä aikaa marjat kaupasta.

Rakastan mustaherukkaa ja sitä kuluu meillä todella paljon. Lapsena äiti keitti aina mustaherukkamehua, kun flunssa alkoi painaa päälle. Olen ottanut tuon itsekin tavaksi ja aina kun joku valittelee kurkkukipua tai nenät vuotavat, minä ryhdyn mehun keittoon. Joku taika siinä on (on se sitten plaseboa tai ei), sillä usein flunssasta selviää todella vähällä. Kuuma mehu on myös loistava keino saada kurkkukipuiset lapset juomaan jotain lämmintä. Mehussa on aivan valtava määrä vitamiineja, kunhan sitä ei vain keitä liian pitkään. Eli kiehautan marjat vain todella nopeasti ja siivilöin sitten mehun pulloon. Jäljelle jääneistä marjoista (joissa on vielä paljon makua) teen yleensä jotain muuta. Välillä niitä laitetaan smoothien joukkoon, välillä leivonnaisiin, kiisseleihin ym.

Tällä kertaa käytin kakkumousseen paseeraamani soseen ja mehusta ylijääneet marjat puuroon. Keitin soseen veden, sokerin ja mannasuurimoiden kanssa ihanaksi herkkupuuroksi, jonka vatkasin kuohkeaksi. Kuoret ja siemenet katoavat tuonne puuroon ihan huomaamatta ja toisaalta lisäävät myös puuron kuitupitoisuutta. No ei se silti mitään terveysruokaa ollut, mutta aivan ihana jälkkäripuuro ja loistava hävikkiherkku.

Ja sitten tämänkertaiseen kakkuun. Mustaherukka ja suklaahan ovat yhdistelmänä todellinen klassikko ja käytänkin sitä paljon. Jos yhdistelmä miellyttää kannattaa ehdottomasti tarkastella myös näitä ihania reseptejä: Mustaherukka-suklaamoussekakku mutakakkupohjalla ja Mustaherukka-suklaajuustokakku. Tällä kertaa halusin kuitenkin moussekakun sijaan tehdä perinteisempää täytekakkua. Pohjaksi valitsin ihanan mehevän suklaapohjan ja täytteen moussen halusin tehdä mahdollisimman yksinkertaisesti, joten se sisältää ainoastaan mustaherukkaa, kermaa, sokeria ja liivatettta (ja vähän vaniljaa). Olin ensin ajatellut kuorruttaa kakun, mutta tuo moussen väri on niin jäätävän hieno, ettei sitä voinut mitenkään peittää. On uskomatonta, että suoraan luonnosta saa näin upeita värejä. Maultaan kakku on hienostuneen aromikas ja sopii ehkä erityisesti aikuiseen makuun. Meillä kyllä lapset söivät kakkua myös todella hartaasti, joten ehkä se on vain tottumiskysymys.

No niin. Korvapuustiperhe on odottanut taas hetken perheenlisäystä, joten oli aika ruveta suunnitteluhommiin. Tämä resepti on oikeastaan vain odottanut keksimistään, enkä voi ymmärtää ettei se oikeastaan ole aiemmin tullut mieleen. Nimittäin korvapuustin makuinen kahvikakku!

Ihastelin yhtenä päivänä Nordic Waren vuokiani ja halusin pitkästä aikaa päästä leipomaan niillä jotain. Pidin todella paljon tästä aiemmin tekemästä vaniljaisesta kahvikakusta ja sen rakenteesta, joten päätin ottaa sen pohjaksi seuraavalle reseptille. Mietin pitkään erilaisia makuyhdistelmiä, kunnes tuo korvapuusti taas jostain kohosi mieleeni. Innostuin ideasta niin, että muut työt saivat siirtyä syrjään ja tätä oli pakko päästä toteuttamaan heti. Mietin hetken toteuttaisinko kakun tiikerikakun tapaan kardemummaisella ja kanelisella taikinalla, mutta ajattelin, että kaneli jää liian laimeaksi. Niinpä maustoin taikinan ainoastaan kardemummalla ja ripottelin taikinakerrosten väliin reilusti kanelilla maustettu fariinisokeria. Tämä antoikin kakulle ihanan mehevät raidat, jotka muistuttavat korvapuustin täytteestä.

Kakun paistuessa uunista tuli niin hyvä tuoksu, että oli oikeasta vaikea malttaa odottaa kakun jäähtymistä. Tein kakulle vielä helpon kuorrutteen, jota en kyllä oikeastaan edes ehtinyt kunnolla laittaa kakun päälle. Eli hyvää oli.

Viikon käynnistämiseen kaivattiin jotain hyvää ja helppoa leivonnaista, mikä riittäisi useammallakin päivälle. Ajattelin ensin tehdä ihan mokkapaloja, koska niitä ei olla leivottu ikuisuuksiin. Päätin kuitenkin poiketa hieman kaavasta ja halusin tehdä näitä ihania minttusuklaisia paloja, joiden reseptin suunnittelin Dr. Oetkerille viime jouluksi. Resepti on oikeastaan yhdistelmä mokkapaloja ja tätä ihanaa kinderbrownien maitokreemiä mintulla maustettuna. Mintun ja suklaan yhdistelmähän on aina takuuvarma hitti, eikä hutia tullut näidenkään herkkujen kohdalla.

Leivonnainen on nopea ja helppo valmistaa, ei juuri työläämpi kuin mokkapalat. Kerralla saa koko pellillisen ihanuutta, joten hyvässä tapauksessa siitä riittää useammallekin kahvihetkelle. Peltileivonnaisena tämä on myös oikein oiva herkku syksyn myyjäiskautta ajatellen. Tämä sopii hyvin myös pakastettavaksi, kunhan laitat pakastettavien leivonnaisten väliin leivinpaperia, etteivät ne tartu kiinni toisiinsa. Sulatukselle kannattaa ottaa hieman aikaa, parhaiten palat sulavat yön yli jääkaapissa, mutta hätätapauksessa nämä sulavat nopeasti huoneenlämmössäkin. Eivätkä ne muuten jäisinäkään huonolta maistuneet.

Syksyn tullen suklaiset ja pähkinäiset makuyhdistelmät alkavat taas kiehtoa. Kun kesä on menty enemmän marjaisilla ja raikkailla herkuilla, nyt huomaan kaipaavani täyteläisiä ja lämmittäviä makuja. Selailin vanhoja päivityksiäni ja löysin sieltä tämän herkullisen koontipostauksen syksyn parhaista suklaaherkuista. Ihana suolakinuski-suklaapiiras sai ajatukset liitelemään taivaallisessa kinuskin ja suklaan yhdistelmässä ja niinpä mieleeni nousikin tämä jo kesällä isoveljeni syntymäpäiväjuhliin tekemäni kakku. Veljeni rakastaa snickerssiä, joten käytin tuota klassikkosuklaapatukkaa innoittajana tähän kakkuun.

En ehtinyt ennen juhlaa testailla kakkuja, joten päätin tehdä mousset hyvin itselleni tutulla kaavalla, jottei juhlapäivänä tule yllätystä kakkujen koossapysymisen kanssa. Tämä pohja toimi tähänkin reseptiin oikein hyvin. Kakku on maukas, muttei liian makea. Voimakkaan suklainen kerros sopii hyvin yhteen maapähkinän kanssa ja kinuski ja koristelun sveitsiläinen marenki antavat kakulle hieman kaivattua makeutta.

Koristelussa noudatin jälleen tätä kranssimaista muotoa, joka viime aikoina on miellyttänyt silmääni kovasti. Siihen on helppo kasata nopeastikin erilaisia koristeita kauniiksi kokonaisuudeksi ja kakkua leikatessa kukaan ei jää ilman lisäherkkuja.

Tiedättekö sen tunteen kun kahvitauolla iskee kauhea makeannälkä ja jääkaapissa ei olekaan yhtään kakkua? Aivan kamalaa! Meillä tämä on onneksi aika harvinainen tilanne, mutta joskus sitäkin pääsee tapahtumaan. Silloin apua voi lähteä etsimään pakastimesta, jonka perälle on aina silloin tällöin saattanut jäädä jotain aarteita.

Nämä nanaimo-palat ovat juuri sellainen täydellisesti pakastamiseen soveltuva herkku, jota on helppo kaivaa esiin yllätysvieraiden saapuessa. Toisaalta, koska kukaan ei ainakaan Helsingissä tunnu enää yllätyskyläilevän, jää syötävää enemmän itselle. Palat sulavat nopeasti huoneenlämmössä, mutta salainen paheeni on syödä niitä hieman jäisenä suoraan pakastimesta. Murumaisen pohjan ansioista nämä eivät pakastu kivikoviksi, vaan niitä on oikein helppo haukkailla jäisenäkin. Vaniljakreemitäyte maistuu jäisenä hieman jäätelöltä, joten miksi odottaa sulamista?

Kanadasta kotoisin oleva ystäväni Lori neuvoi, että nanaimot on ehdottomasti tehtävä juuri birds custard powderista, jotta saavutetaan autenttinen maku ja väri. No enpäs tehnyt, anteeksi Lori! Tuon tuotteen löytäminen Suomesta on aivan liian suuren työn ja tuskan takana, joten käytin Dr. Oetkerin vaniljakreemijauhetta ja mielestäni nämä olivat todella herkullisia, autenttisuudesta viis. Mutta jos jostain satut tuota jauhetta löytämään, kannattanee kokeilla.

Viikonloppuna vietettiin pojan 10-vuotissyntymäpäiviä ja havahduin taas siihen miten kovaa vauhtia aika kulkeekaan. Tuo pienen pieni ihminen on kasvanut jo kohta äitinsä ohittavaksi, uskomattoman ihanaksi, empaattiseksi ja älykkääksi nuoreksi. Onni on ollut ja on edelleen seurata tuon mahtavan tyypin kasvua.

Synttärit juhlitaan meillä aina kahdessa erässä. Ensin pidetään kavereiden kanssa lastenkutsut (jotka nyt ovat muuttaneet jo muotoaan leffa ja peli-illaksi) ja sitten sukulaisten kesken vielä synttärikahvit. Kaverisynttärit juhlittiin jo viikko sitten muutaman parhaan kaverin kanssa hampurilaisten ja jäätelöbaarin voimin, mutta sukulaissynttäreille suunniteltiin tarjottavia yhdessä. Jontsan tärkeimpinä toiveina oli korvapuustit ja mustikkapiirakka, mutta kakkuihin sain vapaat kädet.

Päädyinkin tekemään jo pidempään suunnittelemaani puolukka-kinuskikakkua, joka sopi ajankohtaan ja sankarin makumieltymyksiin mitä parhaiten. Olin jo keväällä sopinut pakkasmarjan kanssa tekeväni heille syyskuussa puolukka-kinuskireseptin, joten tämä ajatus oli muhinut päässä jo pitkään. Rakastan piirakkapohjaisia moussekakkuja ja se oli tähän makuyhdistelmään mielestäni aivan loistava idea.

Pehmeä ja hieman kirpeä puolukkapiirakka on loistava pohja kuohkealle kinuskimousselle. Kakun viimeistelevä puolukkakiille tasapainottaa myös kinuskin makeutta ja antaa kakulle raikkaan loppusilauksen. Kinuskimousse on ilmavaa ja suussasulavan pehmeää, sillä siihen ei ole lisätty lainkaan liivatetta. Paksuksi vatkattu mousse pitää muotonsa oikein hyvin eikä se vaadi erillistä hyydyttäjää.

Perinteisiä suklaahippumuffineja tulee leivottua aivan liian harvoin. Nämä mehevän suklaisat muffinit syntyvät hetkessä, mutta ovat siitä huolimatta aivan käsittämättömän herkullisia. Kevyesti kanelilla, muskotilla ja vaniljalla maustettu pohja toimii aivan järjettömän hyvin suklaahippujen kanssa ja mausteet korostavat ihanasti suklaan makua. Muffineihin sopii loistavasti sekä tummat että maitosuklaiset hiput ja niitä voi hyvin myös yhdistellä. Ja jos oikein villille päälle sattuu, voi mukaan heittää vielä valkosuklaatakin. Ripaus muskottia on suklaahippukeksejenkin klassikkomauste, mutta jos se kovasti vieroksuttaa, sen voi halutessaan jättää pois. Suosittelen kyllä kokeilemaan edes kerran, mielestäni se nimittäin tuo näihin upean makuvivahteen.

Koska itse muffini ei ole ehkä se näyttävin leivonnainen, päätin tehdä vaikutuksen muffinivuoilla. Taittelin vuoat SAGAn uudesta kuvioleivinpaperista ja mielestäni näistä tuli aivan ihanat. Käytän aina silloin tällöin muutenkin leivinpaperia muffinivuokina, se antaa mielestäni hauskan retkimäisen tunnelman ja muffini on ihana kääriä ulos paketistaan (vähän kuin saisi lahjoja).

Tämän kakun toteutus on ollut todella pitkään mielessäni, mutta se on joutunut aina siirtymään kiireisempien asioiden tieltä. Nyt Roosa nauha -keräyksen kunniaksi halusin leipoa jotain vaaleanpunaista ja blogini suosituin resepti sai vihdoin tilaisuuden muuntautua vegaaniseksi. Punaherukka-valkosuklaakakku on resepti, johon monet lukijani palaavat aina uudestaan ja uudestaan ja olenkin suunnattoman kiitollinen siitä. Kakku on itselleni todella tärkeä, sillä kehitin reseptin alunperin häihimme ja sen jälkeen sitä onkin tarjottu (ainakin jonkunlaisena versiona) kaikissa tärkeissä juhlissa. Siitä on myös lähtöisin rakkauteni kaksikerroksisiin juustokakkuihin, joita blogissa näkeekin valtavat määrät.

Viime vuosina vegaanisten tuotteiden valikoima on kasvanut aivan hurjaa vauhtia ja leivontapuolelle on tullut todella hyviä tuotteita. Itse olen tykästynyt kaurapohjaisiin tuotteisiin, joissa on mukavan pehmeä maku. Hyydyttäjänä Dr Oetkerin vegegel on todella helppokäyttöinen ja se antaa kakuille mielestäni jopa liivatetta miellyttävämmän rakenteen. Suurin osa tähän kakkuun tarvittavista aineista on siis helposti korvattavissa. Kompastuskiveksi meinasi kuitenkin tulla valkosuklaa. Tummaa suklaata löytyy helposti vegaanisena, mutta maidoton valkosuklaa on usein hankala löytää (tai sitten se vain maistuu pahalta). Useiden testien jälkeen löysin kuitenkin juuri sopivan, nimittäin iChocin white vanilla -valkosuklaan. Voit toki kokeilla muitakin merkkejä, mutta annan tälle lämpimän suositukseni. Suklaata löytyy ainakin ruohonjuuresta.

Ja sitten takaisin tuohon Roosa nauha keräykseen. Ruoka- ja leivontabloggajat haluavat myös osoittaa tukensa Syöpäsäätiön Roosa-nauha kampanjalle osallistumalla itse ja kannustamalla mukaan myös meidän mahtavia lukijoita! Keräykseen voi halutessaan osallistua tästä linkistä .

Tätä ohjetta olen suunnitellut ja himoinnut jo puolen syksyä. Jääkaappi on kuitenkin jatkuvasti notkunut leivonnaisia, joten tämän tekeminen on saanut aina siirtyä kiireisempien töiden alta. Mutta niinkuin usein sanotaan, hyvää kannattaa odottaa ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Niin oli myös tämän leivonnaisen kohdalla, sillä idea jalostui vähitellen juuri tähän muotoon.

Olen usein ihaillut pinterestissä amerikkalaisia juustokakkuruutuja, milloin omenasta, milloin esimerkiksi mustikasta tehtynä. Ruudut ovat vähän kuin piirakan ja kakun sekoitus ja mielestäni tietenkin aivan ihana ja monikäyttöinen idea. Ruutujen pohjana on usein piirakkapohja tai keksimuruseos, mutta minä halusin viedä leivonnaisen vielä vähän kovemmalle tasolle. Niinpä kehitinkin pohjaksi herkullisen mehevän ja makean blondien. Blondien päälle laitetaan kunnon kerros sitruunalla raikastettua juustokakkua.

Herkkuhan olisi jo tuossa vaiheessa varmasti oikein toimiva ja maukas, mutta olin jo omenien keräysreissusta asti haaveillut ihanista karamellisoiduista ja hieman kinuskisista omenakuutoista, jotka halusin ehdottomasti yhdistää tähän komeuteen. Paistoin siis suurehkoja omenakuutioita ensin pannulla voin, kanelin ja fariinisokerin seoksessa. Kuutiot kannattaa tosiaan jättää aika suureksi, jotta ne säilyttävät keskiosassaan hieman rapeutta, eivätkä paistu ihan muhjuksi. Omenat ripotellaan juustokakkumassan päälle (muista kaataa myös se ihana pannulle muodostunut kanelisiirappi mukaan!). Viimeiseksi pinnalle ripotellaan vielä kauramurua, joka paistuu uunissa ihanan rapeaksi. Leivonnainen on valmis, kun kauramuru saa väriä pintaan ja juustokakkumassa alkaa kiinteytyä reunoilta. Jos muruseos ei ruskistu lainkaan, käännä uunin lämpötila paiston loppuvaiheessa ihan hetkeksi kovemmalle.

Ja kuten aina juustokakuissa, joudut odottamaan jäähtymistä tuskallisen pitkään, sillä hyvin paistetun kakun rakenne kiinteytyy vasta jäähtyessään.

Ensi viikonloppuna juhlitaan halloweeniä, joten on aika sunnittella kamalia herkkuja. Meillä lapset tykkäävät halloweenistä kovasti ja itselläni ylimääräiset syyt juhlintaan ja leipomiseen ovat aina tervetulleita. Niinpä halloweeniksikin tulee aina kehiteltyä joitain hassunhauskoja leivonnaisia.

Tänä vuonna minua ovat ihastuttaneet monet uudet kakun koristelutrendit, joista carved buttercream -trendi on mielestäni kuin tehty halloweeniä varten. Kyseisessä koristelutyylissä siis kakku kuorrutetaan kahteen (tai useampaan) kertaan ja sitten alempi kerros kaiverretaan näkyviin päällimmäisen kerroksen alta. Tämä toi mieleeni kurpitsan kaiverruksen ja ajatus halloweenkakusta syntyi jo keväällä. Pääsinkin toteuttamaan ideaani, kun Dr.oetkeriltä tuli toive halloween kakusta. Uudet geelivärit, musta ja oranssi olivat vielä juuri täydelliset tähän kakkuun.