Helmikuu on jo ovella ja kauppojen hyllyt täyttyvät Runebergin tortuista ja laskiaispullista. Monet kärsivät vaikeudesta valita, mutta minä kallistun aina ilman suurempia ongelmia Runebergin tortun puoleen. Ne ovat yleensä suurtenkin leipomoiden tekeminä herkullisia. Unohdan joka vuosi oman suosikkini, joten luultavasti tammi-helmikuun aikana pitää taas käydä kaikki merkit läpi.
Itse teen joka vuosi ainakin yhden satsin Runebergejä, jotka maustan Amaretto-liköörillä (jolla voisin maustaa lähes kaikki leivonnaiset). Itse tehdyt leivokset tarjoillaan yleensä Runebergin päivänä 5.2, mutta kaupan leivonnaiset sopivat hyvin muihin päiviin. Nyt varsinkin, kun Pikkusuolaista -kirjaa tehdessä ei ole juurikaan leivottu makeita, niin kahvihetkelle on pitänyt ostaa valmiita pullia.
Jotain uutta piti silti kaiken kiireen keskellä keksiä tähänkin juhlaan. Koska Runebergin kakut on jo nähty, halusin testata jotain ihan muuta. Koska raaka-aineiden puolesta Runebergin tortut taipuvat lähes mihin vaan päätin aloittaa kokeilut kekseistä. Tämä olikin ihan nappi idea ja cookiemainen rakenne sopi Runebergin makuihin ja raaka-aineisiin ihan loistavasti. Keksit maistuivat lapsillekin ja täytyy myöntää, että pari kyyneltä taisi itselläkin vierähtää, kun huomasin miehen syöneen viimeiset keksit iltapalalla.
Runebergin keksit
18 kpl | 30–60 min | helppo
- 125 g voita
- 1½ dl sokeria
- 5 tippaa karvasmanteliaromia (Dr. Oetker)
- 1 muna
- 3 dl vehnäjauhoja
- ½ dl korppujauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 dl mantelirouhetta
- 2 dl paistonkestävää vadelmahilloa
- 2 dl tomusokeria
- noin 1–2 rkl vettä
Ota taikinasta noin pingispallon kokoisia paloja ja aseta ne leivinpaperilla vuoratulle pellille. Jätä väleihin reilusti tilaa, sillä keksit leviävät uunissa. Paina palojen keskelle kuoppa johon laitat lusikallisen vadelmahilloa. Paista 175 °C:ssa noin 10-12 minuuttia.
Kun keksit ovat jäähtyneet pursota tomusokeri-vesiseoksesta hillon ympärille renkula. Anna kuorrutteen kuivahtaa hetki ennen tarjoilua.